Kesä
on monille latautumisen ja uudesti syntymisen aikaa. Kierähdetään
kunnolla santaan ja annetaan auringon helliä jokaista jäsentä, solmitaan
uusi suhde jäässä olleen kehon kanssa, pyöritellään varpaita
hiekassa,
käydään palauttamassa mieleen lapsuuden kesät ja löydetään iltyön
uinnella itsestä se uinumassa ollut sisäinen lapsi, koetaan jotain
uutta, kenties tehdään se kauan suunniteltu vaellusreissu... kesä on
jollain tavalla aina niin uusi ja ihmeellinen, sen tuoksut sytyttävät
elämän janon, vaikka elämän kesiä olisi sitten kertynyt useampi kymmen.
Kesä löysyttää paidan kauluksemme ja alamme taas nähdä kaiken jotenkin
eri silmin, ilman sosiaalisten roolien ja paineiden aiheuttamia
ennakko-oletuksia ja ilman kiireen ja stressin aiheuttamaa
putkikatse-efektiä, jossa vain hyödyllä ja tehokkailla toimilla on
merkitys. Kesän aikana sen sijaan leppäkertutkin löytävät paikkansa
galaksistamme merkittävinä olentoina. Olo tuntuu kaiken kaikkiaan
energisemmältä, luovemmalta ja spontaanimmalta. Kesän aikana useimmat
meistä voivat sanoa olevansa onnellisia.
Ainakin minä voin.